Historian käyttö kemian opetuksessa

Kun kemian opetuksen käsitteitä sidotaan tiettyyn sisältöön, esimerkiksi historiaan, opiskelijoilla on helpompaa soveltaa tietojaan myös muissa aine- tai aiheyhteyksissä. Kemian oppimista tukee, kun opiskelija ymmärtää analogian käsitteen muodostumisesta. Jos opiskeltava asia sidotaan suurempaan asia yhteys, opiskelijan motivaatio opiskella asiaan nousee. (Gilbert, 2006) Opiskelijat oppivat arvostamaan tieteen teorioita, kun he tuntevat kemian historiaa. Lisäksi vaikeiden ja abstraktien käsitteiden historian tunteminen auttaa opiskelijoita opiskelemaan käsitteitä. (Padilla, 2008)

Kemian opettajalla tulee olla tietoa vaikeiden käsitteiden historiasta. Koska sen avulla hän tietää, missä asioissa tieteen tekijöillä on ollut vaikeuksia ja sitä kautta opettaja pystyy omassa opetuksessa kiinnittämään huomiota käsitteiden vaikeisiin piirteisiin. (Padilla, 2008) Historiallisessa lähestymistavassa ei tarvitse käydä läpi koko käsitteen historiaa vaan voidaan valita aiheesta yksi tai muutama tapaus riippuen tapausten laajuudesta. Tapauksissa kiinnitetään mielellään huomiota tieteen tekijöiden vuorovaikutukseen sekä siihen, millaisia vaihtoehtoisia käsityksiä tieteen tekijöillä on aiheesta ollut. Tämä näkökulma auttaa opiskelijoita eliminoimaan omia vaihtoehtoisia käsityksiä tunnilla käsiteltävästä aiheesta. (Lin, 1998)

Kiinnostusta kemiaa kohtaan voidaan lisätä eheyttämällä sitä muihin oppiaineisiin, esimerkiksi historiaan (Solbes, 2003). On todettu, että biologia kiinnostaa opiskelijoita kemiaa ja fysiikkaa enemmän (Solbes, 2003). Kemian opettajat ovat kiinnostuneita kemian historiasta, koska pystyvät sen avulla elävöittämään omaa opetustaan (Rodríguez, 2002).