Käsitekartat

Käsitekarttojen käyttö luonnontieteiden opiskelussa parantaa oppimistuloksia (Lawless, 1998). Niiden tekeminen auttaa opiskelijaa ymmärtämään käsitteiden merkityksiä ja helpottaa uuden tiedon luomista. (Novak & Åhlberg, 2002, 51) Käsitekartat ovat opiskelijoille työväline, jonka avulla he edistävät uuden asian ymmärtämistä, koska he yhdistävät sitä jo olemassa oleviin kognitiivisiin rakenteisiin. Kun oppilas yhdistää uutta tieto jo olemassa olevaan tietoon, uuden oppiminen helpottuu. (I. M. Kinchin, Hay, & Adams, 2000) ja tapahtuu mielekästä oppimista. (I. M. Kinchin et al., 2000; I. M. Kinchin, 2000; Novak & Åhlberg, 2002, 29) Tämä helpottaa opettajan ja opiskelijan työtä (I. M. Kinchin et al., 2000).

Käsitekartta osmoosi-ilmiöstä

Käsitekarttojen tekeminen auttaa opiskelijaa itseään havaitsemaan millaisia tietojärjestelmiä hänellä aiheesta on (Novak & Åhlberg, 2002, 53). Käsitekartat auttavat opiskelijoita siirtymään ulkoa oppimisesta mielekkääseen oppimiseen. Jokaisen opiskelijan tulee itse oppia tekemään omanlaisia käsitekarttojaan. {{386 Novak,J. D. 2002, 41}}  Käsitekartan ulkoasu on tekijänsä näköinen, se kuvastaa tekijän kokemuksia, asenteita, ennakkoluuloja ja ymmärrystä aiheesta. Kyky rakentaa käsitekarttoja kertoo, kuinka hyvin opiskelija osaa esittää ja organisoida omaa ymmärrystään käsitekartan aiheesta. Käsitekarttojen tekeminen auttaa opiskelijaa järjestelemään omaa tietoaan ja ymmärrystään. Suurin hyöty käsitekartoista on, kun opiskelija selventää omia käsiterakenteitaan erityisen haastavista aiheista. (I. M. Kinchin et al., 2000)

Opiskelijoiden käsitekarttojen tekemistä voidaan tukea tekemällä ensin käsitelista. Listaan merkitään 10–20 käsitettä, jotka tulee löytyä käsitekartoista (Novak & Åhlberg, 2002, 287). Käsitelistan voi tehdä opettaja valmiiksi tai sen voi tehdä yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Opiskelijoiden tekemiä käsitekarttoja voi arvioida (I. M. Kinchin, 2000; Ruiz-Primo & Shavelson, 1996). Käsitekarttojen arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. käsitteiden yhdistämiseen, linkkisanojen laatuun ja sisältöön, käsitteisiin ja kartan dynaamisuuteen. (I. M. Kinchin, 2000) Käsitekartoista voi kerätä opiskelijoiden vaihtoehtoisia käsityksiä (Ruiz-Primo, 1998).